Verkot vesille

rawpixel-653769-unsplash.jpg

Jokainen ihminen, jonka tapaat tietää jotain, mitä sinä et. Uskomme vahvasti yhdessä tekemiseen ja oppimiseen, minkä vuoksi verkostoituminen on ollut vahvasti toimintamme kulmakivenä.

Syksyllä olimme kasa nuoria, joilla oli halu oppia yrittäjyyttä, toiset olivat toimineet yrittäjinä ennenkin ja toisilla lähtötaso oli olematon. Koska emme tunteneet toisiamme kovinkaan hyvin ennen yrityksen perustamista, koimme tutustumisen olevan paikallaan. Yhdessä tekemällä ja toisiimme tutustumalla opimme paljon lyhyessä ajassa. Kun saimme renkaat pyörimään (katso Pitstop), emme tietenkään halunneet niiden pysähtyvän. Oleellista tietoa ei kuitenkaan löydy loputtomiin oman talon sisältä, jolloin tieto pitää saada muualta. Halumme edetä jouhevasti ja nopeasti tekemättä turhia virheitä, johti päätökseen tiedonhausta muilta yrittäjiltä, jotka voisivat auttaa meitä matkallamme.

Ensimmäinen ja heti suuri askeleemme oli ”100-challenge”, jossa tarkoituksena oli käydä vierailulla sadassa eri yrityksessä. Yritysvierailuilta opimme todella paljon, mutta ehdottomasti tärkein oppi oli verkostoitumisen tärkeyden ymmärtäminen. Haasteen innoittamana aloimme osallistumaan erinäisiin seminaareihin, joista sai sekä mielenkiintoista tietoa itse puhujilta, mutta myös muilta kävijöiltä. Lisäksi ensimmäisten kontaktien jälkeen kynnys yhteyden ottamiseen madaltui huomattavasti.

Ilman yritysvierailuja olisimme tuskin siinä pisteessä, missä olemme tällä hetkellä, vaan olisimme langenneet paljon useampiin sudenkuoppiin. Kuitenkaan yritysvierailuissa tai muissakaan verkostoitumistilaisuuksissa ei tarkoituksemme ole toimia kuin haaskalinnut konsanaan. Verkostoituminen on kahden kauppa, jolloin molempien osapuolten tulisi antaa, jotta kauppa on kannattavaa ja mieleistä molemmille. Vaikka et suoraan pystyisi tarjoamaan ratkaisua kontaktisi ongelmaan, voit luultavimmin auttaa häntä löytämään sopivan henkilön, mikäli verkostosi ovat jo laajat.

Suurin osa yritystoiminnastamme on muodostunut joko suoraan tai yhteyshenkilön kautta verkostoitumisen ansiosta. Tämän vuoksi en voikaan tarpeeksi korostaa kuinka olennaista neljän seinän sisältä poistuminen on. Vaikka panostamme jatkuvaan oppimiseen muun muassa kirjojen lukemisen ja luentojen kautta, uskallan väittää, että suurimmat opit tulevat aina keskusteluista toisten kanssa.

Seuraavan askeleen verkostoitumisessa otimme tänään, perehdyttämällä Kajolaisia LinkedInin kiehtovaan maailmaan. Verkkoon siirtyminen verkostoitumisessa ei tietenkään sulje pois kasvotusten verkostoitumista vaan sen sijaan luo uuden polun uusien kontaktien löytämiseen. LinkedIn on tällä hetkellä ehdottomasti paras paikka merkitykselliseen verkostoitumiseen sosiaalisessa mediassa. Edelleen jotkut uskovat LinkedInin olevan vain verkossa oleva CV, mutta tämä on todellakin vähättelyä. Lyhyesti sanottuna mahdollisuudet verkostoitumisen osalta ovat lähes rajattomat LinkedInin kautta, kunhan uskaltaa yrittää.

Verkostoitumiseen sekä kasvotusten että verkossa löytyy paljon erilaisia oppaita ja neuvoja, mihin kannattaa ehdottomasti tutustua, jos verkostoitumisen aloittamisessa kokee epävarmuutta. Tarkoitukseni oli avata verkostoitumisen merkitystä hieman meidän kokemusten pohjalta, kerro ihmeessä minkälaisia kokemuksia sinulla on verkostoitumisesta.

Pysykää kuulolla, sillä myöhemmin on tiedossa ohjeita muun muassa LinkedInin käyttöön ja siellä verkostoitumiseen. Aloittakaa kalastuskausi ajoissa, heittäkää verkot vesille. Olen varma, että vastaan tulee sekä kokeneempia kalamiehiä että kaikenkokoisia kaloja, joista molemmista on taatusti apua.


Tekstin kirjoittaja Jimi Iikkanen

Avajaiset, laikku i:n päälle

Kulttuurikahvila_Laikku.png

28.4. oli mahtipontiset Kulttuuritalo Laikun avajaiskarnevaalit. Karnevaaleissa yhtenä rattaan osana toimi Kulttuurikahvila Laikku, joka pyöritti myös pihalta löytyvää lettutelttaa.

Kulttuurikahvila Laikku on Proakatemian neljän eri osuuskunnan jäsenen yhteinen unelmaprojekti. Yhtenä tekijöistä toimii tietysti Kajon Emilia.

Joskus kymmentä vaille 10 (siis 10 minuuttia ennen avajaisia) taisin ajatella jotain seuraavan kaltaista: ”hitto mikä farssi, olis niin pitäny tulla joskus aamuviideltä…”. Kaikki tekeminen tuntui olevan kuin liisteriä; venyvää ja hidasta. Olimme selkeästi vaiheessa, vaikka myynnin olisi pitänyt kohta alkaa. Kuvittelimme edellisenä iltana kaiken oleva hyvin valmiina, mutta aamu oli täynnä ”ainiin, sekin vielä”- hetkiä, ja asioihin vain tuntui menevän enemmän aikaa kuin olimme ajatelleet.

Onneksi olemme tiimi. Toinen toisillemme vuorotellen panikoiden ja rauhoitellen, päätimme avata kahvilan hieman myöhässä ensin muutamalla tuotteella ja lettuteltan vasta klo 11, kun siellä kaikki olisi varmasti valmista. Tähän tavoitteeseen pääsimme ja myynti pääsi sujuvasti alkamaan kuin mitään ongelmia ei olisi ikinä ollutkaan ja päivä oli loppujen lopuksi menestys! Mieluummin vähemmän, mutta laadukkaasti.

Kahvilan avaaminen, kuten varmaan minkä tahansa yrityksen perustamien, on vaatinut yllättävän paljon työtä. Matkan varrella ilmestyy edelleen paljon asioita, joita ei heti alkuun ole tajunnut ajatella. Proakatemialla opiskelemme ja teemme töitä tiiminä, ja sen (tiimiyrittäjyyden) merkitys alkaa vihdoin valjeta minulle. Koko avajaisprosessin aikana on aina ollut joku jonka kanssa pallotella mielessä pyöriviä asioita, joku joka muistaa sen mitä itse olet unohtanut ajatella ja joku joka sanoo: ”noniin, eiköhän sun oo aika mennä kotio nukkuun”. Nyt olemme yhdessä väsyneitä ja ylpeitä saavutuksestamme sen sijaan että olisin yksin hermoromahduksen partaalla, kun yrityksen matka on vasta alussa. Hatunnosto jos olet yksinyrittäjä, olet teräsihminen. Minusta taas on tainnut lopullisesti muovautua tiimiyrittäjä.

Hieman vielä itse Laikusta. Alussa mainitsen sen olevan meidän kaikkien unelmaprojekti. Vaan miksi?

Aloitan itsestäni. Ruoka on intohimoni. Erityisesti makea ruoka. Nautin siitä, kun saan olla luova. Luoda jostain ”olemattomasta” herkullista. Toinen asia mistä haaveilen, on muutos. Tahdon tehdä töitä helpompien, parempien kuluttajavalintojen eteen ja Laikku on yksi askel sitä kohti.

Sitten Henrikka. Kuvailisin häntä tilaisuuksiin tarttuvaksi humanistiksi vihreällä vivahteella. Henriikasta välittyy tietty lämminhenkisyys, joka varmasti välittyy myös jokaiselle asiakkaalle toivottaen heidät tervetulleeksi. Tietynlaiseen ihmisten arvostamiseen liittyy myös hänen unelmansa ja siitä kuulemme varmasti myöhemmin.

Aliisa on rautainen ammattilainen keittiön puolella. Hän osaa loihtia herkullista ruokaa teemalla kuin teemalla. Ja Laikussa kantava teema tulee olemaan vegaanisuus. Aliisa on usein se järjen ääni ja tukipilari, joka jokaisessa tiimissä täytyy olla. Nyt hänellä on keittiö ja tiimi, jossa kokeilla ja kehittää asioita.

Ja Eeva. Ihana, energinen, entinen järjestelmällisen työn toimistoihminen on heittäytynyt täysillä mukaan sekavaan kahvilaelämään. Ja nauttii olostaan. Eevalle erityisen tärkeää on asiakaskokemus ja paikallisuuden ja kestävyyden tukeminen. Työskentely ihmisten kanssa tekee hänet onnelliseksi ja Laikku toimii tämän unelmaduunin alustana.

Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä Linda. Meidän oma kulttuurivastaavamme, joka tulee järjestämään kahvilassa jos jonkinlaista tapahtumaa. Linda on persoonallinen moniosaaja, jonka toiminnan keskiössä on aina ihminen. Kulttuuria suurella sydämellä. Siis täydellinen lisämauste meidän kahvilatiimiin.

Kahvila on tekijöidensä näköinen. Toivomme sen edustavan erityisesti iloa, paikallisuutta, vastuullisuutta ja tasa-arvoa. Kulttuuri kuuluu kaikille. Tervetuloa!


Tekstin kirjoittaja Emilia Koskiniemi

Vaihdetaan niitä renkaita!

Yksi menestystä tavoittelevan yrittäjän välttämätön ominaisuus on tilaisuuksiin tarttuminen. Joskus tilaisuus voi olla sääolosuhteiden sanelema jokavuotinen renkaanvaihto, kuten täällä Suomessa. Viime syksynä Projektitoimistomme Henna Haara ja Jesse Niemi näkivät tämän mahdollisuuden ja toivat sen päättäväisesti esiin tiimimme kokouksessa. Ei voida väittää, etteikö muu tiimi olisi suhtautunut kuraiseen kuminvaihtoruljanssiin aluksi ennakkoluuloisesti. Innostuksella on kuitenkin tapana tarttua. Pitstop on nyt projekti, johon Kajo on halunnut lähteä mukaan yhdessä.

Hennan ja Jessen päättäväisyys toimi esimerkkinä siitä, miten saada tiimi irti lähtötelineistä. Juoksusuoraa on edetty jo hyvän matkaa, vaikka maalisuoraa ei ole odotettavissa vielä lähimainkaan. Tiet sulattanut keväinen kajastus työllistää tiimimme renkaanvaihdossa ainakin huhtikuun loppuun saakka.

Pitstop on niin sanottu perintöprojekti, joka perustettiin Proakatemialla vuonna 2015. Kun Kajo osti Pitstopin, oli selvää, että toimintaa haluttiin laajentaa. Ostohetkellä Pitstop toimi Tampereen keskustassa P-Hämpissä, Pirkkalassa, sekä Kangasalla. Noin kuukausi kauppakirjojen tekemisen jälkeen tuleva yhteistyö Pirkanmaan Osuuskaupan kanssa oli lyöty lukkoon Hennan ja Jessen toimesta. Huomenna sesongin startatessa, Pitstop tulee toimimaan vanhojen toimipisteidensä lisäksi Kalevan, Lielahden, sekä Linnainmaan Prismojen parkkihalleissa. Tampereen lisäksi Pitstop tekee renkaanvaihtoa myös Joensuussa ja Jyväskylässä.

Jokainen Kajolainen on projektin myötä suorittanut ammattitason renkaanvaihtajan koulutuksen. Loppu opitaan käytännössä, johon projektitoimistomme arvo rohkeuskin perustuu. Kuuden toimipisteen pyörittämisessä on työnsarkaa, ja Pitstopin laajeneminen on vaatinut vasta alkaneelta yritykseltämme mittavia investointeja: työkalut, työntekijöiden palkkaaminen, vakuutukset, markkinointi… Stressiltäkään ei olla vältytty ja projektipäälliköiden vointi on ollut yhteinen huolemme. Näistä kaikista on kuitenkin kertynyt valtavasti opillista pääomaa tilillemme.

Nyt testataan, lunastetaanko visiomme ”Kajo tikittää kuin sveitsiläinen kello”, kun koko tiimin tukea Hennan ja Jessen ottamaan haasteeseen tarvitaan. Viikko sitten Henna postasi yrityksemme Slackiin: ”Nyt se kuulkaas alkaa! Ekat ajanvaraukset on keskiviikolle nii valmistautukaa henkisesti ja tsekatkaa työaikanne!” Tähän tiimiläisemme reagoivat: ”VAIHETAAN NIITÄ RENKAITA!!!” Huomenna koitos alkaa, Kajo on valmis! 

Pitstop.jpg

Tekstin kirjoittaja Evianna Sipilä