Tulla johdetuksi

tiimityö.png

Johtamisen tarkoitus on muutoksen silmässä. Johtaminen ei suinkaan ole enää jonkun ohjaamista toimimaan siten kuin on ennalta päätetty. Mutta mikä onkaan johtamisen perimmäinen tehtävä? Jos en ole aivan väärässä sana ”johtaminen” on sukua sanalle ”johdattaminen”. Äkkiä googlettamalla sana ”johdattaa” tarkoittaa: ”Ohjata, opastaa, johtaa, viedä johonkin”, sille samaa tarkoittavia sanoja ovat muun muassa: ”johdatella, kannustaa, saada aikaan, aiheuttaa, yllyttää, motivoida ja innostaa” (https://www.suomisanakirja.fi/johdattaa).

Nykypäivän johtajaa kuvastaisikin ehkä paremmin sana ”johdattaja” kuin ”johtaja”, koska se voi luoda ennakkokäsityksen hyvin pinttyneistä johtamismenetelmistä, joita tosin voi käyttää tuloksellisestikin. Osoitus johtajaan liittyvistä konnotaatioista löytyy jälleen sivistyssanakirjasta: ”pomo, päättäjä, vastaava pikkolo, heimopäällikkö, supermies, kenraali…” Inka Meron kolumnissa: ”Herätys kaikki pomot: uusi sukupolvi on jo täällä”, on mielestäni hyvin ilmaistu se, millaisten asioiden kanssa tulevaisuuden työvoima haluaa tulla kuulluksi ja mihin johtajien on silloin kyettävä vastaamaan.

”Johdattaja” on lähempänä palvelijaa kuin asioita ennalta määräävää ”johtajaa”. ”Johdattaja” palvelee vaikutuspiirissään olevia ihmisiä osoittamalla heille, kuinka johtaa itseään ja kuinka olla itse vastuussa määräyksistä. Oma kokemukseni tällaisista johtajuussuhteista on se, että koen yhä suurta kiitollisuutta minua johdattaneille henkilöille, vaikka siihen olisikin liittynyt hieman taisteluita. He laittoivat minut aikanaan tielle, tietoiseksi siitä, kuka olen. Ehkä siksi oma näkemykseni onkin se, että johtaminen, joka tapahtuu itsestä käsin, on kaikkein voimallisinta. Oman itsensä ääntä ei kukaan ulkopuolinen voi jäljitellä. Meissä kaikissa on se tieto, taito ja rajaton potentiaali lähtökodissamme. Kyse on siitä, kuka ravitsee tätä tietoisuutta meissä sisältäpäin. Siksi johtajan ei kuuluisi pyrkiäkään antamaan oikeita vastauksia, koska hänellä ei itseasiassa ole niitä! Vastaus on tietenkin johdettavalla itsellään, kun on kyse hänen itsensä johtamisesta.

Perinteisiksi työkaluiksi itsetuntemukseen ja sitä kautta itseohjautumiseen mainittakoon Joharin ikkuna ja Belbinin tiimiroolitesti. Viime aikoina niin ikään suureen suosioon on noussut DISC - malli kirjasta ”Idiootit ympärilläni”. Tein tämän päätelmän sen perusteella, että Tampereen seudun kirjastoissa ei ollut yhtään vapaata teosta lainattavaksi. Lisäksi olen huomannut, että on melko helppoa arvioida yleisestikin keskusteltaessa ihmisiä heidän väriensä perusteella, sillä niin moni tietää, mistä DISC - mallissa on kyse.

Minkälaisia ovat johtajan ns. ”inputit”, joita hän voi antaa johdettavilleen? Kysymykset ovat tavallisin keino herätellä. Kysymysten esittämistä astetta kärjekkäämpi tapa: haastaminen, voi saada aikaan nopeitakin tuloksia (nopeiden tulosten tavoittelu on kuitenkin aina tulenarkaa hommaa, mikä haastamisessakin on hyvä muistaa). Myös hiljeneminen on merkittävä keino herättää ajatuksia, jotka eivät ole ulkopuolisten ärsykkeiden kyllästämiä. Sen perään kuunteleminen ja tulosten osoittaminen: ”Katso nyt, enkös minä sanonut, että sinä osaat!”, ovat osoittautuneet ainakin omalla kohdallani eräänlaiseksi toistuvaksi sykliksi, joka näyttäisi tuottavan tulosta valmentavassa johtamisessa.

Viimeisenä huomiona oppimastani, jokaiselle johtajalle on mielestäni elintärkeää tuntea oma tiiminsä. Tiimin sisällä on lukuisia tehtäviä, joista johtaminen on vain yksi. Jos johtamista kuvattaisiin palapelin kokoajana, johtajan olisi hyvä aloittaa urakkansa havainnoimalla ensin perusteellisesti, ketkä ovat tiimin kulma- ja ketkä reunapaloja? Seuraavaksi tulee löytää, ketkä ovat yksivärisiä, ketkä kuviollisia? Näin toimiessaan, johtajan aloittaessa varsinaisen toimintansa, on rakennelma jo puoliksi tehty. Loput palat saattavatkin löytää paikkansa kuin itsestään. Huomataan, että onnistumisen edellytys on paljon muutakin kuin johtamista. Johtajan asemoituminen nokkamieheksi onkin ehkä jo vanhanaikainen ajatus.


Tekstin kirjoittaja Evianna Sipilä

Matka kohti hyvinvointia, yhdessä

matka_hyvinvointiin.jpg

Tiimin koostuessa 18 erilaisesta persoonasta, ovat myös mielenkiinnon kohteet monenkirjavat. Olemme tehneet hyvin erilaisia projekteja, erilaisilla päämäärillä sekä tavoitteilla. Yksi vasta alkaneista projekteista, ei ole vielä projekti lainkaan, vaan hyvinvointiyhteisö, jonka ympärille rakennamme vaellusmatkaseuramme kysynnän mukaisia projekteja. Tämän hyvinvointiyhteisömme toukokuussa avatut nettisivut löydät osoitteesta www.vaellusjourney.com.

Kyseessä oleva kolmen nuoren naisen hyvinvointiyhteisö tarjoaa blogin kautta palasia elämän mittaiselta matkalta. Haluamme rohkaista sinua oman näköisellesi, henkilökohtaiselle kasvupolullesi. Yhteisömme on ystävyydestä ja läsnäolosta, rakkaudesta ja peloista, sekä niiden kohtaamisesta. Me uskomme siihen, että maailman kauneus on mahdollista huomioida kaiken kiireen sekä kaaoksen keskellä. Kirjoittajina toimivat Evianna Sipilä ja Nuppu Laaksonen Projektitoimisto Kajosta ja Maria Välimäki Eventa Creativestä.

Monelle meistä matka kohti itsetutkiskelua, omaa persoonaa kohti alkaa elämän pääpolulta eksymisen yhteydessä. Elämän mittaista vaellusta on mahdoton, sekä järjetön suunnitella etukäteen ja meistä jokaisen matkan varrelle sattuu monen makuisia muutoksia, sattumia sekä tapahtumia. Kaikki niistä ei ole mieluisaa, mutta jälkikäteen katsottuna on mahdollista havaita merkityksiä myös vaikeissa asioissa. Sillä hetkellä, kun kokee itsensä heikoksi, vaatii vahvuutta katsoa tilannetta isommassa kuvassa, eikä ainoastaan sen hetkisestä kärsimyksestä käsin. Isompaa kuvaa katsoessa on mahdollista havaita, että jotain täytyy joskus särkyä, jotta uudelleen liimautuminen vielä paremmalla tavalla olisi mahdollista. Minuus ei ole staattista, muttumatonta, eikä tarvitsekaan olla.

Integraalipsykologian Fasilitaattori Tommi Kujala sanoi: ”Vasta sitten, kun emme usko omia ajatuksiamme siitä, kuka olen, mitä muut ajattelevat minusta, mitä haluaisin että muut ajattelevat minusta ja mitä minä ajattelen minusta, voimme ymmärtää: Minä olen mitä olen.”

Kuukausittain vaihtuvissa aiheissa käsittelemme erilaisia teemoja, joista toukokuulle valikoitui Persoona. Aiemmissa postauksissa olemme käyneet läpi blogiyhteisön perustajan persoonina, mutta nyt on aika kohdistaa katse lukijaamme. Millainen persoona sinä olet? Jos teoriassa luonne on sellainen osa minuutta, mikä mukautuu elämän matkan aikana, niin persoonan ydin pysyy samana. Oletko tuttu jo itsesi kanssa? Minä uskon, että matkan kohti omaa sisimpää voi aloittaa muutenkin kuin olosuhteiden pakosta ja elämäntilanteiden rytistessä. Itsetutkiskelua on mahdollista harjoitella siinä missä mitä tahansa muutakin uutta taitoa. Uskon, että sen voi aloittaa lempeällä katsahduksella omaan sisimpään, valmiudella ottaa vastaan mitä tunteita, ajatuksia, muistoja sieltä saattaakaan pulpahtaa. Kyse on sinuksi kasvamista ja omien tarpeiden sekä tunteiden kanssa tutuiksi tulemista. Tässä on kyse siitä Vaelluksesta, jolle me haluamme tarjota sekä löytää matkaseuraa. Tervetuloa seuraamaan mukaan, lisää aiheesta keskiviikkona tulevassa blogipostauksessa!


Tekstin kirjoittaja Nuppu Laaksonen

Verkot vesille

rawpixel-653769-unsplash.jpg

Jokainen ihminen, jonka tapaat tietää jotain, mitä sinä et. Uskomme vahvasti yhdessä tekemiseen ja oppimiseen, minkä vuoksi verkostoituminen on ollut vahvasti toimintamme kulmakivenä.

Syksyllä olimme kasa nuoria, joilla oli halu oppia yrittäjyyttä, toiset olivat toimineet yrittäjinä ennenkin ja toisilla lähtötaso oli olematon. Koska emme tunteneet toisiamme kovinkaan hyvin ennen yrityksen perustamista, koimme tutustumisen olevan paikallaan. Yhdessä tekemällä ja toisiimme tutustumalla opimme paljon lyhyessä ajassa. Kun saimme renkaat pyörimään (katso Pitstop), emme tietenkään halunneet niiden pysähtyvän. Oleellista tietoa ei kuitenkaan löydy loputtomiin oman talon sisältä, jolloin tieto pitää saada muualta. Halumme edetä jouhevasti ja nopeasti tekemättä turhia virheitä, johti päätökseen tiedonhausta muilta yrittäjiltä, jotka voisivat auttaa meitä matkallamme.

Ensimmäinen ja heti suuri askeleemme oli ”100-challenge”, jossa tarkoituksena oli käydä vierailulla sadassa eri yrityksessä. Yritysvierailuilta opimme todella paljon, mutta ehdottomasti tärkein oppi oli verkostoitumisen tärkeyden ymmärtäminen. Haasteen innoittamana aloimme osallistumaan erinäisiin seminaareihin, joista sai sekä mielenkiintoista tietoa itse puhujilta, mutta myös muilta kävijöiltä. Lisäksi ensimmäisten kontaktien jälkeen kynnys yhteyden ottamiseen madaltui huomattavasti.

Ilman yritysvierailuja olisimme tuskin siinä pisteessä, missä olemme tällä hetkellä, vaan olisimme langenneet paljon useampiin sudenkuoppiin. Kuitenkaan yritysvierailuissa tai muissakaan verkostoitumistilaisuuksissa ei tarkoituksemme ole toimia kuin haaskalinnut konsanaan. Verkostoituminen on kahden kauppa, jolloin molempien osapuolten tulisi antaa, jotta kauppa on kannattavaa ja mieleistä molemmille. Vaikka et suoraan pystyisi tarjoamaan ratkaisua kontaktisi ongelmaan, voit luultavimmin auttaa häntä löytämään sopivan henkilön, mikäli verkostosi ovat jo laajat.

Suurin osa yritystoiminnastamme on muodostunut joko suoraan tai yhteyshenkilön kautta verkostoitumisen ansiosta. Tämän vuoksi en voikaan tarpeeksi korostaa kuinka olennaista neljän seinän sisältä poistuminen on. Vaikka panostamme jatkuvaan oppimiseen muun muassa kirjojen lukemisen ja luentojen kautta, uskallan väittää, että suurimmat opit tulevat aina keskusteluista toisten kanssa.

Seuraavan askeleen verkostoitumisessa otimme tänään, perehdyttämällä Kajolaisia LinkedInin kiehtovaan maailmaan. Verkkoon siirtyminen verkostoitumisessa ei tietenkään sulje pois kasvotusten verkostoitumista vaan sen sijaan luo uuden polun uusien kontaktien löytämiseen. LinkedIn on tällä hetkellä ehdottomasti paras paikka merkitykselliseen verkostoitumiseen sosiaalisessa mediassa. Edelleen jotkut uskovat LinkedInin olevan vain verkossa oleva CV, mutta tämä on todellakin vähättelyä. Lyhyesti sanottuna mahdollisuudet verkostoitumisen osalta ovat lähes rajattomat LinkedInin kautta, kunhan uskaltaa yrittää.

Verkostoitumiseen sekä kasvotusten että verkossa löytyy paljon erilaisia oppaita ja neuvoja, mihin kannattaa ehdottomasti tutustua, jos verkostoitumisen aloittamisessa kokee epävarmuutta. Tarkoitukseni oli avata verkostoitumisen merkitystä hieman meidän kokemusten pohjalta, kerro ihmeessä minkälaisia kokemuksia sinulla on verkostoitumisesta.

Pysykää kuulolla, sillä myöhemmin on tiedossa ohjeita muun muassa LinkedInin käyttöön ja siellä verkostoitumiseen. Aloittakaa kalastuskausi ajoissa, heittäkää verkot vesille. Olen varma, että vastaan tulee sekä kokeneempia kalamiehiä että kaikenkokoisia kaloja, joista molemmista on taatusti apua.


Tekstin kirjoittaja Jimi Iikkanen

Avajaiset, laikku i:n päälle

Kulttuurikahvila_Laikku.png

28.4. oli mahtipontiset Kulttuuritalo Laikun avajaiskarnevaalit. Karnevaaleissa yhtenä rattaan osana toimi Kulttuurikahvila Laikku, joka pyöritti myös pihalta löytyvää lettutelttaa.

Kulttuurikahvila Laikku on Proakatemian neljän eri osuuskunnan jäsenen yhteinen unelmaprojekti. Yhtenä tekijöistä toimii tietysti Kajon Emilia.

Joskus kymmentä vaille 10 (siis 10 minuuttia ennen avajaisia) taisin ajatella jotain seuraavan kaltaista: ”hitto mikä farssi, olis niin pitäny tulla joskus aamuviideltä…”. Kaikki tekeminen tuntui olevan kuin liisteriä; venyvää ja hidasta. Olimme selkeästi vaiheessa, vaikka myynnin olisi pitänyt kohta alkaa. Kuvittelimme edellisenä iltana kaiken oleva hyvin valmiina, mutta aamu oli täynnä ”ainiin, sekin vielä”- hetkiä, ja asioihin vain tuntui menevän enemmän aikaa kuin olimme ajatelleet.

Onneksi olemme tiimi. Toinen toisillemme vuorotellen panikoiden ja rauhoitellen, päätimme avata kahvilan hieman myöhässä ensin muutamalla tuotteella ja lettuteltan vasta klo 11, kun siellä kaikki olisi varmasti valmista. Tähän tavoitteeseen pääsimme ja myynti pääsi sujuvasti alkamaan kuin mitään ongelmia ei olisi ikinä ollutkaan ja päivä oli loppujen lopuksi menestys! Mieluummin vähemmän, mutta laadukkaasti.

Kahvilan avaaminen, kuten varmaan minkä tahansa yrityksen perustamien, on vaatinut yllättävän paljon työtä. Matkan varrella ilmestyy edelleen paljon asioita, joita ei heti alkuun ole tajunnut ajatella. Proakatemialla opiskelemme ja teemme töitä tiiminä, ja sen (tiimiyrittäjyyden) merkitys alkaa vihdoin valjeta minulle. Koko avajaisprosessin aikana on aina ollut joku jonka kanssa pallotella mielessä pyöriviä asioita, joku joka muistaa sen mitä itse olet unohtanut ajatella ja joku joka sanoo: ”noniin, eiköhän sun oo aika mennä kotio nukkuun”. Nyt olemme yhdessä väsyneitä ja ylpeitä saavutuksestamme sen sijaan että olisin yksin hermoromahduksen partaalla, kun yrityksen matka on vasta alussa. Hatunnosto jos olet yksinyrittäjä, olet teräsihminen. Minusta taas on tainnut lopullisesti muovautua tiimiyrittäjä.

Hieman vielä itse Laikusta. Alussa mainitsen sen olevan meidän kaikkien unelmaprojekti. Vaan miksi?

Aloitan itsestäni. Ruoka on intohimoni. Erityisesti makea ruoka. Nautin siitä, kun saan olla luova. Luoda jostain ”olemattomasta” herkullista. Toinen asia mistä haaveilen, on muutos. Tahdon tehdä töitä helpompien, parempien kuluttajavalintojen eteen ja Laikku on yksi askel sitä kohti.

Sitten Henrikka. Kuvailisin häntä tilaisuuksiin tarttuvaksi humanistiksi vihreällä vivahteella. Henriikasta välittyy tietty lämminhenkisyys, joka varmasti välittyy myös jokaiselle asiakkaalle toivottaen heidät tervetulleeksi. Tietynlaiseen ihmisten arvostamiseen liittyy myös hänen unelmansa ja siitä kuulemme varmasti myöhemmin.

Aliisa on rautainen ammattilainen keittiön puolella. Hän osaa loihtia herkullista ruokaa teemalla kuin teemalla. Ja Laikussa kantava teema tulee olemaan vegaanisuus. Aliisa on usein se järjen ääni ja tukipilari, joka jokaisessa tiimissä täytyy olla. Nyt hänellä on keittiö ja tiimi, jossa kokeilla ja kehittää asioita.

Ja Eeva. Ihana, energinen, entinen järjestelmällisen työn toimistoihminen on heittäytynyt täysillä mukaan sekavaan kahvilaelämään. Ja nauttii olostaan. Eevalle erityisen tärkeää on asiakaskokemus ja paikallisuuden ja kestävyyden tukeminen. Työskentely ihmisten kanssa tekee hänet onnelliseksi ja Laikku toimii tämän unelmaduunin alustana.

Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä Linda. Meidän oma kulttuurivastaavamme, joka tulee järjestämään kahvilassa jos jonkinlaista tapahtumaa. Linda on persoonallinen moniosaaja, jonka toiminnan keskiössä on aina ihminen. Kulttuuria suurella sydämellä. Siis täydellinen lisämauste meidän kahvilatiimiin.

Kahvila on tekijöidensä näköinen. Toivomme sen edustavan erityisesti iloa, paikallisuutta, vastuullisuutta ja tasa-arvoa. Kulttuuri kuuluu kaikille. Tervetuloa!


Tekstin kirjoittaja Emilia Koskiniemi

Vaihdetaan niitä renkaita!

Yksi menestystä tavoittelevan yrittäjän välttämätön ominaisuus on tilaisuuksiin tarttuminen. Joskus tilaisuus voi olla sääolosuhteiden sanelema jokavuotinen renkaanvaihto, kuten täällä Suomessa. Viime syksynä Projektitoimistomme Henna Haara ja Jesse Niemi näkivät tämän mahdollisuuden ja toivat sen päättäväisesti esiin tiimimme kokouksessa. Ei voida väittää, etteikö muu tiimi olisi suhtautunut kuraiseen kuminvaihtoruljanssiin aluksi ennakkoluuloisesti. Innostuksella on kuitenkin tapana tarttua. Pitstop on nyt projekti, johon Kajo on halunnut lähteä mukaan yhdessä.

Hennan ja Jessen päättäväisyys toimi esimerkkinä siitä, miten saada tiimi irti lähtötelineistä. Juoksusuoraa on edetty jo hyvän matkaa, vaikka maalisuoraa ei ole odotettavissa vielä lähimainkaan. Tiet sulattanut keväinen kajastus työllistää tiimimme renkaanvaihdossa ainakin huhtikuun loppuun saakka.

Pitstop on niin sanottu perintöprojekti, joka perustettiin Proakatemialla vuonna 2015. Kun Kajo osti Pitstopin, oli selvää, että toimintaa haluttiin laajentaa. Ostohetkellä Pitstop toimi Tampereen keskustassa P-Hämpissä, Pirkkalassa, sekä Kangasalla. Noin kuukausi kauppakirjojen tekemisen jälkeen tuleva yhteistyö Pirkanmaan Osuuskaupan kanssa oli lyöty lukkoon Hennan ja Jessen toimesta. Huomenna sesongin startatessa, Pitstop tulee toimimaan vanhojen toimipisteidensä lisäksi Kalevan, Lielahden, sekä Linnainmaan Prismojen parkkihalleissa. Tampereen lisäksi Pitstop tekee renkaanvaihtoa myös Joensuussa ja Jyväskylässä.

Jokainen Kajolainen on projektin myötä suorittanut ammattitason renkaanvaihtajan koulutuksen. Loppu opitaan käytännössä, johon projektitoimistomme arvo rohkeuskin perustuu. Kuuden toimipisteen pyörittämisessä on työnsarkaa, ja Pitstopin laajeneminen on vaatinut vasta alkaneelta yritykseltämme mittavia investointeja: työkalut, työntekijöiden palkkaaminen, vakuutukset, markkinointi… Stressiltäkään ei olla vältytty ja projektipäälliköiden vointi on ollut yhteinen huolemme. Näistä kaikista on kuitenkin kertynyt valtavasti opillista pääomaa tilillemme.

Nyt testataan, lunastetaanko visiomme ”Kajo tikittää kuin sveitsiläinen kello”, kun koko tiimin tukea Hennan ja Jessen ottamaan haasteeseen tarvitaan. Viikko sitten Henna postasi yrityksemme Slackiin: ”Nyt se kuulkaas alkaa! Ekat ajanvaraukset on keskiviikolle nii valmistautukaa henkisesti ja tsekatkaa työaikanne!” Tähän tiimiläisemme reagoivat: ”VAIHETAAN NIITÄ RENKAITA!!!” Huomenna koitos alkaa, Kajo on valmis! 

Pitstop.jpg

Tekstin kirjoittaja Evianna Sipilä