Avajaiset, laikku i:n päälle

Kulttuurikahvila_Laikku.png

28.4. oli mahtipontiset Kulttuuritalo Laikun avajaiskarnevaalit. Karnevaaleissa yhtenä rattaan osana toimi Kulttuurikahvila Laikku, joka pyöritti myös pihalta löytyvää lettutelttaa.

Kulttuurikahvila Laikku on Proakatemian neljän eri osuuskunnan jäsenen yhteinen unelmaprojekti. Yhtenä tekijöistä toimii tietysti Kajon Emilia.

Joskus kymmentä vaille 10 (siis 10 minuuttia ennen avajaisia) taisin ajatella jotain seuraavan kaltaista: ”hitto mikä farssi, olis niin pitäny tulla joskus aamuviideltä…”. Kaikki tekeminen tuntui olevan kuin liisteriä; venyvää ja hidasta. Olimme selkeästi vaiheessa, vaikka myynnin olisi pitänyt kohta alkaa. Kuvittelimme edellisenä iltana kaiken oleva hyvin valmiina, mutta aamu oli täynnä ”ainiin, sekin vielä”- hetkiä, ja asioihin vain tuntui menevän enemmän aikaa kuin olimme ajatelleet.

Onneksi olemme tiimi. Toinen toisillemme vuorotellen panikoiden ja rauhoitellen, päätimme avata kahvilan hieman myöhässä ensin muutamalla tuotteella ja lettuteltan vasta klo 11, kun siellä kaikki olisi varmasti valmista. Tähän tavoitteeseen pääsimme ja myynti pääsi sujuvasti alkamaan kuin mitään ongelmia ei olisi ikinä ollutkaan ja päivä oli loppujen lopuksi menestys! Mieluummin vähemmän, mutta laadukkaasti.

Kahvilan avaaminen, kuten varmaan minkä tahansa yrityksen perustamien, on vaatinut yllättävän paljon työtä. Matkan varrella ilmestyy edelleen paljon asioita, joita ei heti alkuun ole tajunnut ajatella. Proakatemialla opiskelemme ja teemme töitä tiiminä, ja sen (tiimiyrittäjyyden) merkitys alkaa vihdoin valjeta minulle. Koko avajaisprosessin aikana on aina ollut joku jonka kanssa pallotella mielessä pyöriviä asioita, joku joka muistaa sen mitä itse olet unohtanut ajatella ja joku joka sanoo: ”noniin, eiköhän sun oo aika mennä kotio nukkuun”. Nyt olemme yhdessä väsyneitä ja ylpeitä saavutuksestamme sen sijaan että olisin yksin hermoromahduksen partaalla, kun yrityksen matka on vasta alussa. Hatunnosto jos olet yksinyrittäjä, olet teräsihminen. Minusta taas on tainnut lopullisesti muovautua tiimiyrittäjä.

Hieman vielä itse Laikusta. Alussa mainitsen sen olevan meidän kaikkien unelmaprojekti. Vaan miksi?

Aloitan itsestäni. Ruoka on intohimoni. Erityisesti makea ruoka. Nautin siitä, kun saan olla luova. Luoda jostain ”olemattomasta” herkullista. Toinen asia mistä haaveilen, on muutos. Tahdon tehdä töitä helpompien, parempien kuluttajavalintojen eteen ja Laikku on yksi askel sitä kohti.

Sitten Henrikka. Kuvailisin häntä tilaisuuksiin tarttuvaksi humanistiksi vihreällä vivahteella. Henriikasta välittyy tietty lämminhenkisyys, joka varmasti välittyy myös jokaiselle asiakkaalle toivottaen heidät tervetulleeksi. Tietynlaiseen ihmisten arvostamiseen liittyy myös hänen unelmansa ja siitä kuulemme varmasti myöhemmin.

Aliisa on rautainen ammattilainen keittiön puolella. Hän osaa loihtia herkullista ruokaa teemalla kuin teemalla. Ja Laikussa kantava teema tulee olemaan vegaanisuus. Aliisa on usein se järjen ääni ja tukipilari, joka jokaisessa tiimissä täytyy olla. Nyt hänellä on keittiö ja tiimi, jossa kokeilla ja kehittää asioita.

Ja Eeva. Ihana, energinen, entinen järjestelmällisen työn toimistoihminen on heittäytynyt täysillä mukaan sekavaan kahvilaelämään. Ja nauttii olostaan. Eevalle erityisen tärkeää on asiakaskokemus ja paikallisuuden ja kestävyyden tukeminen. Työskentely ihmisten kanssa tekee hänet onnelliseksi ja Laikku toimii tämän unelmaduunin alustana.

Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä Linda. Meidän oma kulttuurivastaavamme, joka tulee järjestämään kahvilassa jos jonkinlaista tapahtumaa. Linda on persoonallinen moniosaaja, jonka toiminnan keskiössä on aina ihminen. Kulttuuria suurella sydämellä. Siis täydellinen lisämauste meidän kahvilatiimiin.

Kahvila on tekijöidensä näköinen. Toivomme sen edustavan erityisesti iloa, paikallisuutta, vastuullisuutta ja tasa-arvoa. Kulttuuri kuuluu kaikille. Tervetuloa!


Tekstin kirjoittaja Emilia Koskiniemi