Tulla johdetuksi

tiimityö.png

Johtamisen tarkoitus on muutoksen silmässä. Johtaminen ei suinkaan ole enää jonkun ohjaamista toimimaan siten kuin on ennalta päätetty. Mutta mikä onkaan johtamisen perimmäinen tehtävä? Jos en ole aivan väärässä sana ”johtaminen” on sukua sanalle ”johdattaminen”. Äkkiä googlettamalla sana ”johdattaa” tarkoittaa: ”Ohjata, opastaa, johtaa, viedä johonkin”, sille samaa tarkoittavia sanoja ovat muun muassa: ”johdatella, kannustaa, saada aikaan, aiheuttaa, yllyttää, motivoida ja innostaa” (https://www.suomisanakirja.fi/johdattaa).

Nykypäivän johtajaa kuvastaisikin ehkä paremmin sana ”johdattaja” kuin ”johtaja”, koska se voi luoda ennakkokäsityksen hyvin pinttyneistä johtamismenetelmistä, joita tosin voi käyttää tuloksellisestikin. Osoitus johtajaan liittyvistä konnotaatioista löytyy jälleen sivistyssanakirjasta: ”pomo, päättäjä, vastaava pikkolo, heimopäällikkö, supermies, kenraali…” Inka Meron kolumnissa: ”Herätys kaikki pomot: uusi sukupolvi on jo täällä”, on mielestäni hyvin ilmaistu se, millaisten asioiden kanssa tulevaisuuden työvoima haluaa tulla kuulluksi ja mihin johtajien on silloin kyettävä vastaamaan.

”Johdattaja” on lähempänä palvelijaa kuin asioita ennalta määräävää ”johtajaa”. ”Johdattaja” palvelee vaikutuspiirissään olevia ihmisiä osoittamalla heille, kuinka johtaa itseään ja kuinka olla itse vastuussa määräyksistä. Oma kokemukseni tällaisista johtajuussuhteista on se, että koen yhä suurta kiitollisuutta minua johdattaneille henkilöille, vaikka siihen olisikin liittynyt hieman taisteluita. He laittoivat minut aikanaan tielle, tietoiseksi siitä, kuka olen. Ehkä siksi oma näkemykseni onkin se, että johtaminen, joka tapahtuu itsestä käsin, on kaikkein voimallisinta. Oman itsensä ääntä ei kukaan ulkopuolinen voi jäljitellä. Meissä kaikissa on se tieto, taito ja rajaton potentiaali lähtökodissamme. Kyse on siitä, kuka ravitsee tätä tietoisuutta meissä sisältäpäin. Siksi johtajan ei kuuluisi pyrkiäkään antamaan oikeita vastauksia, koska hänellä ei itseasiassa ole niitä! Vastaus on tietenkin johdettavalla itsellään, kun on kyse hänen itsensä johtamisesta.

Perinteisiksi työkaluiksi itsetuntemukseen ja sitä kautta itseohjautumiseen mainittakoon Joharin ikkuna ja Belbinin tiimiroolitesti. Viime aikoina niin ikään suureen suosioon on noussut DISC - malli kirjasta ”Idiootit ympärilläni”. Tein tämän päätelmän sen perusteella, että Tampereen seudun kirjastoissa ei ollut yhtään vapaata teosta lainattavaksi. Lisäksi olen huomannut, että on melko helppoa arvioida yleisestikin keskusteltaessa ihmisiä heidän väriensä perusteella, sillä niin moni tietää, mistä DISC - mallissa on kyse.

Minkälaisia ovat johtajan ns. ”inputit”, joita hän voi antaa johdettavilleen? Kysymykset ovat tavallisin keino herätellä. Kysymysten esittämistä astetta kärjekkäämpi tapa: haastaminen, voi saada aikaan nopeitakin tuloksia (nopeiden tulosten tavoittelu on kuitenkin aina tulenarkaa hommaa, mikä haastamisessakin on hyvä muistaa). Myös hiljeneminen on merkittävä keino herättää ajatuksia, jotka eivät ole ulkopuolisten ärsykkeiden kyllästämiä. Sen perään kuunteleminen ja tulosten osoittaminen: ”Katso nyt, enkös minä sanonut, että sinä osaat!”, ovat osoittautuneet ainakin omalla kohdallani eräänlaiseksi toistuvaksi sykliksi, joka näyttäisi tuottavan tulosta valmentavassa johtamisessa.

Viimeisenä huomiona oppimastani, jokaiselle johtajalle on mielestäni elintärkeää tuntea oma tiiminsä. Tiimin sisällä on lukuisia tehtäviä, joista johtaminen on vain yksi. Jos johtamista kuvattaisiin palapelin kokoajana, johtajan olisi hyvä aloittaa urakkansa havainnoimalla ensin perusteellisesti, ketkä ovat tiimin kulma- ja ketkä reunapaloja? Seuraavaksi tulee löytää, ketkä ovat yksivärisiä, ketkä kuviollisia? Näin toimiessaan, johtajan aloittaessa varsinaisen toimintansa, on rakennelma jo puoliksi tehty. Loput palat saattavatkin löytää paikkansa kuin itsestään. Huomataan, että onnistumisen edellytys on paljon muutakin kuin johtamista. Johtajan asemoituminen nokkamieheksi onkin ehkä jo vanhanaikainen ajatus.


Tekstin kirjoittaja Evianna Sipilä